Kummilapseni Robin ja Erin kävivät tuossa taannoin meillä leikkimässä ja vaikka varsinkin Opri oli aika jännä juttu eläimettömän perheen lapsille, saatiin niiden kanssa silti hyvät leikit aikaan. Elba ymmärsi, että jos haluaa välttää lääkärileikit ja potilaan rooliin, kannattaa piiloutua jonnekin mistä vain ovela kuvaaja hänet löytää. Nona ja Robin tyytyivätkin Opriin, joka puolestaan nautti saamastaan huomiosta ja näytti ottavat roolin sen vaatimalla vakavuudella. Lapset huusivat leikkipuhelimiin "hälytys hälytys" ja tutkivat innokkaasti hoitoa tarvitsevaa koiraa.
Isompikin lapsi leikissä mukana :)
Toinen potilas pakeni kaapin alle. Selkeästi mielenterveyspuolen asiakkaita.
Oprin tila puolestaan vaati somaattista hoitoa.
Toimenpiteiden jälkeen oli aika toipua
Kissa löysi myöhemmin mieleisempää puuhaa kauppareissun jälkeen. Se mitä kissoista ja kasseista sanotaan näyttäisi pitävän paikkansa...
Pientä kreisiintymistä havaittavissa
???
Vaikka Elba useimmiten esiintyykiin elegantisti ja näyttää kauniilta, on siamilaisissa ja balineeseissa jotain piirteitä, jotka vievät hiukan uskottavuutta tällä saralla. Yksi niistä on ääni. Elban kasvaessa, ei sanavarasto ole varsinaisesti lisääntynyt, mutta itsensä ilmaisu sitä vastoin on. Aina samalla äänellä. Se ei ole maukumista vaan muistuttaa lähinnä märinää. Vastailemmekin usein kissalle takaisin "mää?" kun sillä on asiaa. Lapselleni, joka ei ole koskaan ollut hirveästi kissojen kanssa tekemisissä, ovat kissoihin liittyvät termit olleet hiukan hukassa. Kehräyshän oli alusta alkaen härinää ja kissan ääntely määkimistä. Nämä termit tulevat suoraan siitä miltä kissamme kuulostaa. Elbasta on ollut monella tavalla riemua, mutta sen ääntely vie kyllä voiton! Kaunista kissaamme ei voi ottaa kovin vakavasti kun se vaatii huomiota tai ruokaa sanomalla ponnekkaasti ja naama irvessä "MÄÄÄÄ!". Ulkonäkö ja ääntely eivät käy lähellekään käsi kädessä.
Ennen kissan tuloa ja rodun ollessa varmistunut katselin ahkerasti Youtubesta kissavideoita. Suurinta hupia herättivät siamilaisten "lauluvideot". Pahimmalta kuulosti kahden siamilaisen vaativa vonkuminen emännän ollessa suihkussa:
No, turha varmaan sanoa, että samalta kuulostaa nykyisin meilläkin. Mutta vain kun minä olen suihkussa. Muut saavat käydä rauhassa. Tämä toiminta alkoi vasta vähän aikaa sitten ja nosti kyllä hymyn huulille (ja niskavillat pystyyn) kun kuulin kissan mouruavan oven toisella puolella. Konsertti huipentui moksautukseen ovelle. En tiedä millä osalla Elba yritti selvitä esteestä sisään suihkuun kanssani, mutta en yhtään ihmettelisi jos kyseessä olisi ollut pää. Jätän joskus oven auki käydessäni suihkussa ja Elba seuraa uskollisesti kuin Lassie vahtimaan, että toimitus sujuu riittävän nopeasti ja turvallisesti. Jos vesipisaroita roiskuu liiaksi Hänen päälleen, saan jatkaa peseytymistä yksin. Rajansa kaikella.
Ääntelyn lisäksi toinen muuten niin viehättävän kissan erikoisista ja enemmänkin humoristisista kuin eleganteista piirteistä on kömpelyys. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun luemme sängyllä kirjaa ja kuulen kissan lähestyvän (määkimisestä on vaikeaa erehtyä). Juoksuaskeleet päätyvät usein muksaukseen sängyn reunaan. En ymmärrä miten se on mahdollista, mutta jotenkin sängylle on vain välillä niin vaikeaa päästä. Yleensä akrobaattiset suorituksen sujuvat melko hyvin ja kissa löytyy välillä milloin minkäkin kaapin päältä, mutta alastuloissa joutuu joskus ojentamaan auttavan käden ja tavaroita ja kissakin kyllä lentelee hyllyiltä ja ikkunalaudoista alas. Onneksi tämä on sisäkissarotu ja vaarojen määrät ovat rajalliset. En näe ainakaan omaa balineesiamme minään Survivor-henkisenä tyyppinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti