torstai 9. huhtikuuta 2015

Intuitio


Hei. "Lisää kuvia Lahdesta" ei koskaan tapahtunut. Lisää sekalaisia kuvia ajattelin tänne kuitenkin nyt lisätä samoin kuin muutamia ajatuksia.

Äkkiä ensi alkuun uutiset. Ella on tosi paksuna, sen maha on jo nyt kuin liian täyteen puhallettu ilmapallo ja eletään raskausviikkoa 6. Joten vilkas kevät ja kesä on tiedossa jos kaikki vaan menee hyvin! Johan tässä onkin ehtinyt aika käydä pitkäksi kun ei ole ollut pentuja (jos Ylvaa ja Mandya ei lasketa) eikä remppaa eikä mitään muutakaan kiinnostavaa pitkään aikaan...

Ensi viikonloppuna on pet expo, jonne Ilpokin on ilmoitettu yhdelle päivälle. No siitä sitten enemmän myöhemmin. Ai niin, viimeksi Lahdessa Ilpo oli värin paras ja sai sertin! Hyvä Ilpukka, oma pikku eunukkimme! <3



Sitten vakavampiin aiheisiin.

Viime aikoina chihupalstoilla on ollut paljon keskustelua siitä mitä pitää tajuta hankkiessaan koiraa ja mistä se pitäisi ostaa. Kaikki toivottavasti tajuaa, että ei huoltoasemalta eikä auton takakontista eikä hetken mielijohteesta. Huonoja kasvattajia on pilvin pimein. Huonoja pennunostajiakin löytyy, kappas. Mutta kumpaakin laatua on niitä hyviäkin, jopa useita!

Olen ollut siitä onnekas, että meidän kaikki eläimet on hankittu ihanilta, tervejärkisiltä ja kasvatinomistajiaan tukevilta kasvattajilta. Haluaisin ajatella, että omalla vaivannäöllä on myös osuutensa asiassa eikä kaikki ole pelkkää sattumaa. Kysymys on aatteista, tavoitteista, näkemyksistä ja siitä miten ne kohtaavat, kemiaa unohtamatta. Paljon toki riippuu myös kysynnästä, tarjonnasta ja oikeasta ajasta ja paikasta.


Kävimme täysin viattomin aikein katsomassa Ninan luona kissanpentuja. Ajatus oli selkeä Pornaisiin lähtiessämme: Moikataan Nina, kiva nähdä pitkästä aikaa. Moikataan kissat, kiva nähdä kissanpentuja pitkästä aikaa. Noin 3 minuuttia pentujen näkemisestä toinen vapaana olevista tytöistä alkoi kiinnostaa näkemistä enemmän. Ninan pitchaus ei ainakaan auttanut pidättäytymään näistä ajatuksista, mutta ei meille ehkä ollut kauhean vaikeaa myöskään myydä ideaa. Kotona järkeily oli seuraavanlainen: "Mä sanon joo kissalle. Ottaisin muutenkin kaikki eläimet mitkä mulle tuodaan, jos totta puhutaan."  Mutta koetetaan nyt olla hyviä pennunostajia ja miettiä vielä hetki.

Olin juuri lukenut Hesarista intuitiosta kertovan jutun ja aloin epäillä omia superpositiivisia fiiliksiäni asian suhteen. Intuitioksi kutsutaan arkikielessä sitä, että ratkaisu tai käsitys tuntuu oikealta, vaikka sitä ei pysty perustelemaan. Intuitiota pidetään järkeilyn vastakohtana. Yleensä intuitio liitetään tapauksiin, joissa sen kuuntelu on johtanut hyvään lopputulokseen. Vähemmälle huomiolle jäävät ne tapaukset, joissa sisäinen ääni on kehottanut tekemään ratkaisun, joka myöhemmin osoittautuu vääräksi. Jaiks? Mihin sitä voi enää nykymaailmassa luottaa jos ei edes intuitioon. Blaah..


Jos jostain herää intuitio, sitä ei kannata aina ottaa totuutena sanottiin jutussa. Toisaalta siellä sanottiin myös, että ylianalysointi voi viedä ajattelua negatiiviseen suuntaan ja jos tykkäämisasioita alkaa liikaa rationalisoida, saattaa missata sen, mistä oikeasti tykkää. Jutusta oli todella vaikeaa poimia käyttökelpoisia elämänohjeita, koska vinkit olivat tätä luokkaa: Intuitio on kaksiteräinen miekka: sen kautta saa loistavia ideoita, mutta se voi myös vinouttaa päätöksentekoa. Kannattaa kuunnella intuitiota, mutta ei pidä uskoa kaikkea, mitä ajattelee. Eli mitä siis???

1 kommentti:

  1. Kyllä mä liputan ihan 150 % intuitioon luottamisen puolesta!! Siis milloin on muka sen kanssa mennyt pieleen (joo, useasti mutta ei kertaakaan kissoihin - tai ylipäätään eläimiin - liittyen!!)? :)

    VastaaPoista